Olen kulkenut pitkän matkan kohti NLP opettajuutta. Välillä on tullut kompasteltua oikein huolella ja puhe on takertunut kurkkuun kun suuri intuitiivinen ilon tunne on täyttänyt sydämen. Olen pohdiskellut, välillä itkenyt ja välillä nauraa räkättänyt vatsa kipeänä. Olen ottanut etäisyyttä ja pienentänyt asioita mielessäni, olen kuvitellut kivun jonkun väriseksi ja laskenut kehosta jännitteitä pois uloshengityksen mukana. Paljon tunteita ja paljon kuljettuja metsäpolkuja, teitä ja meren rantoja. Ja kaiken keskiössä on ollut oma kasvuni, oma matkani kohti sitä Susannaa, joka olen tänä päivänä.

Kasvun aika ja kasvun vaiheet. Niin ihmisillä kuin kasveilla ja eläimilläkin. Ei voi tulla hetkessä valmiiksi eikä voi ratkaista toisten asioita tai auttaa toisia jos ei ole tasapainossa itsensä kanssa. Ja tasapainoa olen välillä saanut hakea herkkänä kokijana todella paljonkin. On ollut päiviä jolloin olen halaillut puita metsässä, tuijotellut laineilevaa merenpintaa ja kuunnellut lintujen lauluja kaikki aistit auki. On ollut päiviä, joina on tuntunut siltä, että mikään maadoittumisen keino ei auta siihen levottomuuden tunteeseen ja pienoiseen epätasapainon paniikkiin joka minussa on herännyt ja elänyt. Olen saattanut ulkoilla aamulla, maalata intuitiivisesti keskipäivällä, meditoida ohjatun meditaation iltapäivästä ja sitten vielä kirjoittaa pitkät tarinat päiväkirjaan illalla ja vasta kaiken tuon jälkeen on oloni alkanut tasapainottua ja samalla kehossani ja mielessäni elänyt levoton paniikki väistyä.

Miksi sitten kirjoitan tänää Sinulle juuri näin? Ehkä siksi, että rakas pitkäaikainen haaveeni lähti käsistä hieman kauemmas ja yritän kovasti ymmärtää, miksi niin kävi ja mikä positiivinen tarkoitus tämän kaiken taustalla jälleen on ? Kun olen asiaa pohtinut, niin olen oivaltanut että ehkä tarvitsen vielä hieman kasvun aikaa. Tarvitsen vielä hieman kitkerän kipeää tunnetta ja paahtavan pitkää polkua jotta voin antaa valmennettaville itsestäni vieläkin enemmän sitten, kun ensimmäinen sopiva ryhmä löytää minut ja minä ryhmän.

Jatkan siis vielä hetken omaa kasvu polkuani, sydämeni avaamista kunnes kenties Sinun ja Minun polkuni kohtaavat ja syntyy jotain aivan ainutlaatuista!

NLP maailmassa on sanonta että “ olen auki, aukeamassa “ ja toinen “ olen tässä, olen läsnä ja näen sinut. “ Minun sydämeni on auki ja odottaa innolla seuraavia kohtaamisia.

Vaali sisintäsi ja anna herkkyytesi loistaa sillä sitä tarvitaan tässä rajujen asioiden maailmassa.

Rakkaudella, Ilon talon Susanna